Saavuin tänään Phnom Penhiin. Lentoasemalla on kyydin tarjoajia pilvin pimein. Täytyy vain valita luotettavan näköinen ja hyvähintainen kyyti. Tällä kertaa valitsin Tuk-tuk'in koska 'myyjä' vaikutti vilpittömältä. Näytin hänelle lapun johon olin kirjoittanut määränpääni, Krusa-FMn osoitteen. Kyllä hän sinne osaa.
Ajaa huristelimme ensin Russian bulevardia jonka tunnistin. Kaunis ilma, kirkkaita värejä täynnä kadun pienet puotipuksut. Jossain vaiheessa otimme oikotien. Jossain vaiheessa kuskini alkoi ajella edestakaisin pikkukatuja. Silloin huolestuin. Kysyi uudestaan osoitetta. Sitten kysyi onko minulla puhelinnumeroa paikkaan. Ei ollut.
Ajelimme lisää päämäärättömästi. Sitten huomasin korkean maston. Muistan että Krusa-FM aseman lähellä on sellainen. Osoitin suuntaa minne mennä. Lopulta kadunkulma, jossa on bensa-asema ja josta monta kertaa kävellen olen kääntynyt Krusalle, tuli vastaan. Nyt tiesin tarkalleen missä olimme.
Onnellisesti ohjasin Tuktukin Krusan eteen. Maksuksi annoin 10 dollaria kuten oli sovittu. Kuski aneli tipiksi viittä dollaria. Annoin yhden dollarin. Sanoin kuskille että en voi antaa niin suurta tippiä koska hän ei tiennyt missä paikka on vaikka sanoi tietävänsä.
Kehotin häntä opettelemaan käyttämään älykännykän karttaohjelmaa. Ehkäpä seuraavalla kerralla.Hän ei ollut kovin innostunut karttaohjelmasta, mutta mahdollisuus suurempaan toivottavasti motivoit. Jostain syystä kambodzalaiset eivät piittaa kartoista. Mieluummin kysyvät suusanallisesti tietä.
Ajaa huristelimme ensin Russian bulevardia jonka tunnistin. Kaunis ilma, kirkkaita värejä täynnä kadun pienet puotipuksut. Jossain vaiheessa otimme oikotien. Jossain vaiheessa kuskini alkoi ajella edestakaisin pikkukatuja. Silloin huolestuin. Kysyi uudestaan osoitetta. Sitten kysyi onko minulla puhelinnumeroa paikkaan. Ei ollut.
Ajelimme lisää päämäärättömästi. Sitten huomasin korkean maston. Muistan että Krusa-FM aseman lähellä on sellainen. Osoitin suuntaa minne mennä. Lopulta kadunkulma, jossa on bensa-asema ja josta monta kertaa kävellen olen kääntynyt Krusalle, tuli vastaan. Nyt tiesin tarkalleen missä olimme.
Onnellisesti ohjasin Tuktukin Krusan eteen. Maksuksi annoin 10 dollaria kuten oli sovittu. Kuski aneli tipiksi viittä dollaria. Annoin yhden dollarin. Sanoin kuskille että en voi antaa niin suurta tippiä koska hän ei tiennyt missä paikka on vaikka sanoi tietävänsä.
Kehotin häntä opettelemaan käyttämään älykännykän karttaohjelmaa. Ehkäpä seuraavalla kerralla.Hän ei ollut kovin innostunut karttaohjelmasta, mutta mahdollisuus suurempaan toivottavasti motivoit. Jostain syystä kambodzalaiset eivät piittaa kartoista. Mieluummin kysyvät suusanallisesti tietä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti